Euroopan kartta Koneen säätiö

Empiirisen arvotutkimuksen historia ja nykyisyys

Empiirisen arvotutkimuksen historia jakautuu kolmeen päävaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin yksilöiden arvoja, toisessa arvojen ja yhteiskunnallisten ilmiöiden suhteita, ja kolmannessa vaiheessa, jota parhaillaan elämme, arvoja tutkitaan kulttuureja vertailevasta näkökulmasta. Kaikki kolme tutkimustraditiota elävät edelleen vahvoina. Tuoreimmilla teorioilla ja mittareilla katetaan niistä jokainen.

Ensimmäinen vaihe käynnistyi, kun Eduard Sprangerin Saksassa julkaisema kirja Lebensformen (1921) käännettiin englanniksi ja sai nimen ‘Types of Men’ (1928). Kirja esitteli kuusi ihmisyyden ideaalityyppiä: teoreettisen, taloudellisen, esteettisen, sosiaalisen, poliittisen ja uskonnollisen. Amerikkalaiset psykologit Allport and Vernon operationalisoivat vuonna 1931 Sprangerin tyypit maailman ensimmäiseksi arvotestiksi, joka sai nimekseen ‘A Study of Values’ (Arvotutkimus). Testiä käytettiin yksilön arvoja tutkittaessa mm. ammatinvalinnan ohjauksessa ja avioliittoneuvonnassa vuosikymmenten ajan. Testin kattavuudessa oli ongelmia, sitä on kuvattu ”ihmisluontoa imartelevaksi”, siihen ei sisältynyt esimerkiksi sellainen arvo kuin hedonismi. Testituloksista ei myöskään koottu väestöaineistoja, vaan sitä todellakin käytettiin työkaluna psykologien vastaanotoilla.

Toinen vaihe, yhteiskunnallisen arvotutkimuksen aikakausi käynnistyi 1960 -luvulla, jolloin Vietnamin sodan vastustaminen ja kansalaisoikeusliike sekä opiskelijoiden poliittinen aktivoituminen nostivat arvot pintaan. Uudenlainen kansalaisaktiivisuus herätti amerikkalaisen professorin, Milton Rokeachin tieteellisen kiinnostuksen. Hän hän julkaisi nimeään kantavan arvotutkimuksen Rokeach Value Survey’n (RVS) vuonna1968. RVS-testiä käytettiin vuosikymmenten ajan eri puolilla maailmaa huolimatta siitä, että kyseisen testin kattavuudessa oli ongelmia. Se ei esimerkiksi mitannut sellaisia arvoja kuin perinteet tai valta. Siihen sisältyi myös tiettyjä amerikkalaisen elämäntyyliin kuuluvia kaksoismerkityksiä; mukava elämä määriteltiin vauraaksi elämäksi. Testin puutteet olivat kuitenkin vähäiset sen kiistämättömiin ansioihin nähden. Rokeachin ansiosta tutkijat pääsivät kokoamaan laajoja väestöaineistoja ensimmäistä kertaa historiassa.

Kolmas vaihe, kulttuureja vertailevan arvotutkimuksen aikakausi käynnistyi pian Rokeachin testin julkaisemisen jälkeen. Sen käynnistivät professori Ronald Inglehart kirjallaan Silent Revolution (Hiljainen vallankumous) (1977), jossa hän tutki materiaalisia ja  post-materiaalisia arvoja. Hänen keskeinen teesinsä on se, että post-materiaaliset arvot valtaavat alaa materiaallisilta arvoilta yhteiskunnan kehittyessä.

Toinen tämän aikakauden pioneeri on professori Geert Hofstede. Hän tutki työorganisaatioissa vallitsevia arvoja eri kulttuureissa ja julkaisi tutkimuksensa tulokset pääteoksessaan Cultures Consequences (Kulttuurin seuraukset) vuonna 1980. Kirjan ensimmäisessä painoksessa hän ei vielä paljastanut, missä organisaatiossa hän tutkimuksensa teki, vaan käytti tuosta organisaatiosta salanimeä Hermes. Pian kuitenkin paljastui, että kyseinen organisaatio oli IBM. Syystä tai toisesta IBM ei suostunut rahoittamaan uusintatutkimusta organisaatiossaan. Niinpä Hofsteden merkittävä työ jäi poikkileikkaustutkimukseksi, vaikka muodostuikin arvotutkijoiden raamatuksi.

Kolmas kulttuureja vertailevan arvotutkimuksen pioneeri on professori Shalom Schwartz. Hänen sittemmin maailman johtavaksi arvoteoriaksi kehittynyt työ käynnistyi hänen omien sanojensa mukaan hänen työuransa ainoasta epäonnistuneesta apurahahankkeesta. Hän sai idean teoriaansa tuon onnettoman projektin viimeisiä korrelaatioita laskiessaan: RVS-mittarin tuotti yllättäviä tuloksia. Tarkempi tutkimus käynnisti hankkeen, jonka tuloksena syntyi teoria arvojen universaaleista merkityksistä ja rakenteesta ja sen myötä hänen nimeään kantava arvomittari Schwartz’s Value Survey SVS), joka julkaistiin vuonna 1992. Sittemmin teoriaa ja siihen liittyviä mittareita on testattu yli 70 kulttuurissa ja ne ovat vakiintuneet eräänlaisiksi akateemisen arvotutkimuksen standardeiksi, jota voidaan käyttää näiden kolmen edellä kuvatun aikakauden tyypillisiin tutkimustarpeisiin. Schwartzin kehittämien teorioiden avulla voidaan tutkia sekä yksilöitä, yhteiskunnallisia ilmiöitä että vertailla kulttuureja keskenään.

Kulttuurieroja tutkittaessa Inglehart käyttää väestönäytteitä, Hofstede tutki yhtä - tosin erittäin isoa - monikansallista organisaatiota ja Schwartz kehitti teoriansa tutkimalla opettajien ja opiskelijoiden arvoja. Eräässä seminaarissa (IAACP 1992, Liege), jossa kaksi viimemainittua tutkijaa pitivät esitelmän, nousi esiin kysymys siitä, voidaanko kulttuurieroja tutkia keskittymällä vain tiettyyn, ehkä hyvinkin pieneen väestöryhmään. Tähän Hofstede vastasi hetkeäkään epäröimättä: "kulttuureja verrattaessa on samantekevää kuinka epäedustava (biased) tutkimuksen näyte on. Tärkeää on se, että näytteet kaikissa vertailtavissa kulttuureissa ovat samalla tavalla epäedustavia". Napakka vastaus vakuutti epäilijän.

© Martti Puohiniemi 2016 - martti@puohiniemi.fi - ☎ +358 400 609 726